Takaisin edelliselle sivulle

Kuulumisia Euroopan sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaorganisaatioiden EPSOn konferenssista

Kuulumisia Euroopan sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaorganisaatioiden EPSOn konferenssista

Riitta Aejmelaeus 20.10.2015 / päivitetty 28.10.2015 10:06

Euroopan sosiaali- ja terveysalan valvontaorganisaatioiden (EPSO) 20. konferenssi pidettiin 29 – 30.10.2015. Konferenssiin osallistui 51 henkilöä 16:sta eri maasta. Osallistujamaiden määrä on ollut kasvussa viime vuosina. Konferenssin tarkoitus on luoda eri maiden valvontaviranomaisille tilaisuus keskustella valvontaan liittyvistä asioista, lisätä tietoa valvonnan eri aloilta, yhtenäistää toimintamuotoja sekä levittää hyviä käytäntöjä.

Konferenssissa keskityttiin erilaisten valvontaorganisaatioiden rakenteisiin ja niiden valvonnalle tuomiin hyötyihin ja haittoihin. Myös valvonnan tehokkuutta, riskianalyysejä sekä E-Health -asioita selvittävien ryhmien työn tähänastisia tuloksia esiteltiin.  

Eri rakenteiden osalta keskeinen haaste on löytää sopiva tasapaino kokonaisvaltaisen ja toisaalta erikoistuneen valvonnan osalta. Iso-Britanniassa on erikoissairaanhoidossa esiintyneiden ongelmien vuoksi siirrytty kohti erikoistunutta, mutta laajasti asioita arvioivaa valvontaa.

Erikoistuminen, kuten esimerkiksi erilliset perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa tai sairaaloita valvovat yksiköt, on toteutettu myös mm. Bulgariassa. Italiassa terveydenhuollon palvelujen ja laadun valvonta on erotettu eri yksiköihin.    

Valvonnan tehokkuus

Hollannin Erasmus yliopistoon väitöskirjatutkimusta tekevän Erik Koornneefin esitys käsitteli valvonnan tehokkuutta. Hänen mukaan valvova viranomainen keskittyy yleensä valvomaan laatua ja toiminnan kehittämistä, minimivaatimusten täyttymistä ja vastuullisuutta.

Haasteita valvonnan onnistumiselle ovat:
Valvonnan kohteet ohjaavat valvontaa.

  • Valvonnan kohteen luisuvat valvonnan otteesta.
  • Valvonta muuttuu tehottomaksi ja hitaaksi, yhä laajenevaksi hallinnolliseksi taakaksi.
  • Valvonta on vanhanaikaista ja uusia metodeja otetaan hitaasti käyttöön.
  • Valvonnan tehokkuutta on vaikea osoittaa.

Tämänhetkinen valvonnan tehokkuuteen kohdistuva tutkimus keskittyy

  • tarkastelemaan, täyttääkö valvonta velvollisuutensa.
  • kehittämään tapoja ratkaista yksittäisiä ongelmia esim. projektien kautta
  • kehittämään riskiperusteista arviointia.

Kokonaisvaltaisessa arviossa

  • pyritään luomaan yhteisiä indikaattoreita valvonnan kohteiden kanssa.
  • otetaan mukaan tieto käyttäytymisen perusteista.
  • luodaan valvonnan perusta, jonka myös valvottavat kokevat oikeudenmukaisena, koska silloin he todennäköisemmin toimivat tavoitteiden mukaan.

Omassa tutkimuksessaan Erik Koornneef oli mm. selvittänyt, miten käsien desinfiointi sairaaloissa lisääntyy, jos desinfiointipaikkojen ylle asetetaan kuva valvovasta silmäparista. Sen lisäksi hän oli kyselyn avulla selvittänyt suhtautumista valvontaan mm. kysymällä suhtautumista seuraaviin väittämiin:

  • Jos kaikki kunnioittaisivat valvonnan vaatimuksia, palvelujen laatu olisi parempi.  
  • Valvonnan ohjeita pitää noudattaa myös silloin, kun ei ymmärrä mihin niillä pyritään.
  • Jos valvottavat eivät tarvittaessa uusi lupiaan edellytetyssä ajassa, heidän tulisi menettää lupansa.
  • Jos kohtaa mahdollisen julkisen, terveyttä tai hyvinvointia koskevan uhkan, pitää välittömästi ottaa yhteys valvovaan viranomaiseen.

Julkaistuja tuloksia tutkimuksesta ei vielä ollut saatavilla.

"Valvonnan kannalta on olennaista luoda selvät tavoitteet ja standardit, kerätä tarvittava informaatio oikea-aikaisesti, käydä paikan päällä katsomassa ja antaa palautetta." Professori Niek Klazinga, Amsterdamin yliopisto

OECD ja valvonta  

Professori Niek Klazinga Amsterdamin yliopistosta kertoi OECD-maiden vertailun yhteydessä syntyneistä yleisistä, valvontaa koskevista huomioista. Hän oli sitä mieltä, että valvovien organisaatioiden vertailu on hyvin vaikeata, koska ne toimivat niin erilaisissa ympäristöissä ja niillä on niin erilainen historia. Klazingan mukaan myös valvovan yksikön tehokkuus on suorassa suhteessa sen itselleen asettamiin tavoitteisiin.   

Valvonnan kannalta on olennaista luoda selvät tavoitteet ja standardit, kerätä tarvittava informaatio oikea-aikaisesti, käydä paikan päällä katsomassa ja antaa palautetta. Valvonnan laatu paranisi, jos ammattijärjestöt otettaisiin mukaan valvonnan standardien luomiseen. Sen sijaan valvontabyrokratian kasvattaminen ei paranna laatua. Myös keskusvirastojen ja alueellisten toimijoiden välinen jännite heikentää Klazingan mukaan valvonnan laatua.   

Ruotsi

Ruotsi uudisti valvontavirastojensa rakennetta vuonna 2013. IVO (Inspektionen för vård och omsorg) muodostuu kuudesta alueellisesta yksiköstä ja keskusvirastosta. Työntekijöitä on 700.

Yksikön päällikkö Tove Gemzellin mukaan uudistuksen tavoitteena oli vähentää sääntelyä terveydenhuollon alueella, erottaa normien asettaminen ja varsinaiset toimintayksikkötarkastukset, kääntää valvonnan fokus rakenteista toiminnan sisältöön ja antaa enemmän palautetta yksiköille.

Valvonnan kohdentamiseen on luotu uusi tiedonkeruumenettely ja perustettu tiedon analysointiyksikkö. Palaute pyritään antamaan niin, että se mahdollisimman paljon tukee oppimista. Ennaltaehkäisyä on kehitetty lisäämällä tiedottamista ja varoituksia toiminnan riskialueilla. Toiminnan periaatteena on, että kaikki kehittyvät, muutamia valvotaan, mutta kaikki saavat palautetta.      

Uusi Seelanti

Uuden Seelannin järjestelmää esitellyt, tällä hetkellä terveydenhuollon konsulttina toimiva Andrew Terris esitti mallin, jolla pyritään tasapainoiseen laadun varmistamiseen. Mallin perustana on kansalaisten, yksilöiden ja terveydenhuollon järjestelmien tasapainoinen ja samanaikainen toiminnan arviointi, koska liiallinen keskittyminen yhteen osa-alueeseen saattaa tuottaa negatiivisia tuloksia muilla alueilla.

Uuden Seelannin terveydenhuollossa on myös kehitetty ns. IPIF-järjestelmä (Integrated performance and Incentive framework), jossa palkitaan terveydenhuollon toimijoita tuloksien mukaan. Tavoitteiden saavuttamisesta seuraa sekä taloudellista hyötyä että lisääntynyt  mahdollisuus osallistua palvelujen suunniteluun. Hyvästä suoriutumisesta seuraa myös positiivista julkisuutta. Mitattavien asioiden pitää olla kliinisesti merkittäviä, vaikuttavia ja näyttöön perustuvia, ja niiden pitää antaa tietoa järjestelmän toimivuudesta ja sopia kansallisiin tavoitteisiin. Niiden pitää myös olla asioita, joihin voidaan vaikuttaa paikallisella toiminnalla.

 

Pohjoismaisen sosiaali- ja terveydenhuollon valvontakonferenssin / Nordisk tillsynskonferens luentoaineistot

EPSOn 20. konferenssin luentoaineistot

Lue myös

Pohjoismaisen valvontakonferenssin anti käytäntöön (Ylijohtaja Marja-Liisa Partasen haastattelu)

tiedottaja Eija Kenttäkumpu: Valvonta oppimista edistämässä. Poimintoja pohjoismaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon valvontakonferenssista

tiedottaja Eija Kenttäkumpu: Viro on E-Health -palvelujen edelläkävijä, E-Health -palvelujen osuus kasvaa Euroopassa

Ryhmäpäällikkö Heikki Mattlar: Terveysteknologian pohjoismaisten valvontaviranomaisten kokouksen antia

 

Riitta Aejmelaeus

ylilääkäri
Jaa tämä sivu


Kommentit (0)

Lisää kommentti
Ei kommentteja vielä. Ole ensimmäinen.