Takaisin edelliselle sivulle

Kuolevan vanhuspotilaan kivun hoito oli puutteellista

Kuolevan vanhuspotilaan kivun hoito oli puutteellista

4.9.2012 17:29

4.9.2012

Omainen kanteli Valviralle 91-vuotiaan Alzheimerin tautia sairastaneen vanhuksen puutteellisesta kivunhoidosta eräässä palvelukeskuksessa. Selvityksissä myönnettiin kipulääkityksessä tapahtuneen arviointivirheitä ja potilasasiakirjamerkintöjen olleen puutteellisia kivun havainnoinnin suhteen. Lisäksi selvityksissä todettiin, että asianmukaiseen kivun hoitoon oli tapahtumien jälkeen kiinnitetty erityistä huomiota.

Tapahtumien kuvaus

Potilasasiakirjoissa oli merkintöjä vanhuksen lisääntyneestä kivuliaisuudesta edeltävän reilun kahden viikon ajalta ennen kuin tilanne huononi merkittävästi, ja hän muuttui hyvin kivuliaaksi. Osastonhoitaja antoi ohjeeksi seurata tilannetta seuraavaan päivään. Vanhus oli iltaan mennessä saanut parasetamolia 500 mg kolme kertaa päivän aikana, minkä lisäksi hänelle oli iltapäivällä annettu diatsepaamia 5 mg olon rauhoitukseen. Omaisen vaatimuksesta kyseisenä iltana otettiin yhteyttä lääkäriin. Lääkäri määräsi morfiinia, jota vanhus sai illan ja yön aikana kolme kertaa 4 mg:n annoksina. Kirjaukset yön ajalta olivat vähäiset. Vanhus kuoli seuraavana aamuna.

Kuolevan potilaan kivun hoito

Valvira totesi, että kuolevan potilaan kivun hoidossa on usein puutteita, mikä on pääteltävissä muun muassa siitä, että Valviraan tulleissa saattohoidon kanteluissa yleisin kantelun syy on potilaan kipulääkityksen riittämättömyys. Esimerkiksi on tapauksia, joissa potilaan kivun voimakkuutta ei ole kysytty, mitattu eikä seurattu. Jotkut lääkärit tai hoitajat ovat pelänneet opioidien käyttöä tai ovat olleet epävarmoja lääkkeen annoksista. Puutteellisen kipulääkityksen syynä on saattanut olla myös se, että potilaan tilan nopeasti huonontuessa on vielä haettu oikeaa lääkitystä ja sen annosta. Joskus hoitajilla on ollut haluttomuutta soittaa päivystävälle lääkärille, vaikka potilaan kivut ovat aiemmasta selvästi lisääntyneet. Lisäksi joissain kanteluissa kerrotaan hoitajien tai lääkärien epäasiallisista tokaisuista potilaalle tai omaisille, mikä ilmentää epäasiallista asennetta.

Valvira totesi, että lukuisiin sairauksiin liittyy usein voimakkuudeltaan ja laajuudeltaan pahenevia kipuja, jotka aiheuttavat hoitamattomina potilaalle kärsimyksiä ja heikentävät hänen elämänsä laatua. Jokaisella potilaalla on oikeus asianmukaiseen kivun hoitoon, jonka tulee olla aina yksilöllistä. Oikeaa lääkettä tai annosta ei välttämättä löydy heti, ja aluksi hyvään kivun hallintaan johtanut hoito voi ajan kuluessa menettää tehoaan. Siksi hyvä hoito vaatii jatkuvaa seurantaa, ja hoitolinjaa tulee tarvittaessa muuttaa. Aina kivun poistaminen kokonaan ei ole mahdollista, mutta yleensä kipua voidaan kuitenkin lievittää varsin tehokkaasti. Lähtökohtaisesti kaiken kivunhoidon perustana tulee olla potilaan oma arvio kivun voimakkuudesta.

Asian arviointi

Valvira totesi, että kuolevan potilaan hoidossa kivun lievitys on yksi keskeisimpiä seikkoja, ja siihen tulee kiinnittää huomiota heti tarpeen ilmetessä. Usein vanhuspotilas ei ole kykenevä ilmaisemaan täsmällisesti sanoin kokemaansa kipua, mikä ei kuitenkaan saa estää kivuliaisuuden asteen asianmukaista arviointia.

Valvira totesi, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa potilaan kivun hoidosta olisi ollut syytä konsultoida lääkäriä jo huomattavasti aiemmin kuin mitä tapahtui, koska potilaan lisääntyneestä kivuliaisuudesta oli jatkuvia merkintöjä usean viikon ajan. Viimeistään voinnin jyrkästi heiketessä ja kivuliaisuuden lisääntyessä entisestään olisi tullut välittömästi ottaa yhteyttä lääkäriin, eikä enää jäädä seuraamaan tilannetta seuraavaan päivään.

Valvira totesi myös, että potilaan tilan seuranta olisi tullut dokumentoida tarkemmin. Koska morfiini elämän viimeisten hetkien hoidossa annostellaan nimenomaan sen tuottaman halutun vasteen mukaan, rauhallisuus tai rauhattomuus ja sen kesto opioidin annon jälkeen on syytä kuvata selkeästi sairaus- tai hoitokertomukseen hoidon laadun varmistamiseksi ja oikean opioidiannoksen määrittämiseksi.

Lisäksi asiakirjoista ilmeni, että osastonhoitajan ohjeen mukaan potilaalle annettiin diatsepaamia oloa rauhoittamaan lääkäriä konsultoimatta tai ilman, että menettely olisi perustunut lääkärin antamaan ohjeeseen. Valvira totesi, että laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä hoidosta. Valvira totesi pitävänsä suositeltavana, että lääkäri määrää jokaiselle potilaalle henkilökohtaisesti juuri kyseiselle potilaalle tarvittaessa käytettävät lääkkeet. Jos kuitenkin ilman lääkärin lupaa tarvittaessa annettavista lääkkeistä käytetään yleistä ohjetta, tulee ohjetta noudattaa tarkasti, eikä hoitajien tule antaa lääkkeitä lääkäriä konsultoimatta muihin kuin ohjeessa kuvattuihin käyttöindikaatioihin.

Ratkaisu

Valvira totesi, ettei kivunhoito tapauksessa ollut kaikin osin asianmukaista, sillä lääkäriin olisi tullut ottaa yhteys tapahtunutta aiemmin ja potilaan tilan seuranta olisi tullut dokumentoida tarkemmin. Valvira kiinnitti osastonhoitajan huomiota kuolevan potilaan tehokkaaseen ja oikea-aikaiseen kivun lievitykseen sekä siihen, että laillistettu lääkäri päättää potilaan lääkehoidosta. Lisäksi Valvira kiinnitti potilasta yöllä hoitaneen perushoitajan huomiota hoitovasteen aktiiviseen seuraamiseen ja huomioiden huolelliseen kirjaamiseen. Asia ei antanut Valviralle aihetta enempään, koska kyseessä olevassa toimintayksikössä oli nyt kyseessä olevien tapahtumien jälkeen kiinnitetty huomiota asianmukaiseen kivun hoitoon.

Jaa tämä sivu