Takaisin edelliselle sivulle

Kaatumisessa syntyneiden vammojen tutkiminen ja potilaan seuranta puutteellista

Kaatumisessa syntyneiden vammojen tutkiminen ja potilaan seuranta puutteellista

8.4.2010 10:50

8.4.2010

86-vuotias, pysyvällä hoitopaikalla palvelukodissa ollut potilas kaatui palvelukodin ulko-ovella. Hän löi päänsä alfalttiin ja oikean kylkensä rappuralliin. Hänet toimitettiin sairaalan päivystykseen, jossa päivystävä lääkäri totesi tunnustelemalla alimipien kylkiluiden kohdalla oikealla aristusta. Potilas oli hyvin kivulias. Röntgenkuvissa ei todettu kylkiluumurtumia eikä veri- tai ilmarintaa. Päivystäjä määräsi potilaalle Oxanest-kipulääkettä 5 mg lihakseen ja hänet kotiutettiin noin kahden tunnin kuluttua vammautumisesta juuri päivystysvuoron vaihtuessa. Jatkolääkitykseksi kipuun määrättiin Tramal 100 mg x 3. Palvelukodissa kivut jatkuivat ja lisääntyivät, ja potilaalla oli pahoinvointia. Päivystysvuoron vaihduttua uusi päivystäjä määräsi puhelimitse potilaalle Primperan-pahoinvointilääkettä sekä uuden annoksen Oxanestia. Potilas kuoli vajaan 3 tunnin kuluttua kotiin palaamisesta.

Potilaalle tehtiin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, jossa todettiin oikealla puolella kylkiluissa VIII-XII murtumat, oikean keuhkon alalohkossa verenvuotoa, oikean munuaisen ruhje ja verenvuotoa ko. munuaista ympäröivissä kudoksissa. Ruumiinavauksen tehnyt oikeuslääkäri piti potilaan välittömänä ja peruskuolemansyynä kylkiluumurtumia sekä oikean keuhkon ja oikean munuaisen ruhjeita ja niihin liittynyttä verenvuotoa. Kuolemaan myötävaikuttaneina sairauksina oikeuslääkäri piti Parkinsonin tautia, jota potilas oli sairastanut ja joka oli huonontanut hänen liikkumiskykyään. Ruumiinavauslausunnon saatuaan poliisi pyysi Valviran lausuntoa hoidon asianmukaisuudesta.

Valviran ortopedian ja traumatologian alan pysyvä asiantuntija totesi, että viistot, sivussa olevat kylkiluumurtumat voivat jäädä natiiviröntgenkuvissa huomaamattomiksi. Kylkiluumurtuma onkin hänen mukaansa pääsääntöisesti kliininen diagnoosi, ja röntgenkuvausta käytetään lähinnä murtumiin liittyvien komplikaatioiden (veri-ja/tai ilmarinta) osoittamiseen. Koska veri- ja ilmarinta voivat kehittyä hitaasti, pitäisi potilasta pitää seurannassa useita tunteja ja kontrolloida myöhemmin potilaan tila. Hän totesi myös, että alimpien kylkiluiden korkeudella todettuun aristukseen voi liittyä vatsaontelon vamma, mistä syystä olisi ollut tarpeen tehdä myös vatsan kliininen tutkimus ja tarvittaessa kuvantaminen, joita päivystäjä ei ollut tehnyt. Asiantuntija huomioi myös, että potilaan verenpaine oli ensiapuun tulovaiheessa alhainen (95/57mmHg), kun hänen verenpaineensa oli kahden edellisen vuoden aikana yleensä ollut 130/70 mmHg tasolla. Tapaturmapotilaalla merkittävä verenpaineen lasku on vakava kliininen merkki. Mittauksen jälkeen potilas sai vahvaa kipulääkettä, joita annettaessa potilasta seurataan yleensä muutama tunti. Tämä potilas siirrettiin varsin pian takaisin Veljeskotiin. Asiantuntijan mielestä verenpaineen lasku ja potilasasiakirjoista ilmennyt poikkeuksellinen kivuliaisuus olisivat voineet herättää epäilyn sisäisestä verenvuodosta ja vatsan tutkimisen tarpeellisuudesta.

Asiantuntija oli myös sitä mieltä, että seuraavan päivystäjän olisi pitänyt ottaa potilas uudelleen tutkittavaksi, kun hänelle ilmoitettiin potilaan pahoinvoinnista, kivuliaisuuden lisääntymisestä ja verenpaineen alhaisuudesta, eikä ainoastaan määrätä lisää vahvaa kipulääkettä.

Valvira kiinnitti potilaan päivystyksessä tutkineen lääkärin huomiota siihen, että verenpaineen alhaisuuden ja kivuliaisuuden olisi pitänyt herättää epäily sisäisestä verenvuodosta ja että potilaan vatsan alue olisi tullut myös tutkia sekä että potilasta olisi tullut tarkkailla toteutunutta pitempään ensiavussa.

Välvira ilmaisi potilaan hoitoa kipulääkkeen määräämisellä jatkaneelle toiselle päivystävälle lääkärille näkemyksenään, että hänen olisi tullut ottaa potilas uudelleen tutkittavaksi kivuliaisuuden lisäännyttyä.

Valvira totesi kuitenkin, että potilas oli iäkäs ja sairas ja että toisin toimienkaan ei todennäköisesti olisi voitu olennaisesti vaikuttaa hänen vammautumisesta aiheutuneiden oireidensa kulkuun ja valitettavaan lopputulokseen.

Jaa tämä sivu