Takaisin edelliselle sivulle

Ikääntyneen potilaan hoito - epäily etnisestä syrjinnästä

Ikääntyneen potilaan hoito - epäily etnisestä syrjinnästä

7.9.2011 14:24

Kantelija arvosteli Valviralle osoittamassaan kirjoituksessa sitä, että hänen äidilleen (potilas P:lle) määrättiin turhaan rauhoittavaa lääkettä K:n terveyskeskuksessa ja H:n keskussairaalassa vuonna 2010. Lisäksi keskussairaalassa potilas P sidottiin aiheetta sänkyyn, eikä sitomisesta kysytty omaisten kantaa. Lisäksi kantelun mukaan sairaala syyllistyi syrjintään, kun romaniomaisia ei päästetty potilashuoneeseen.

Tapahtumat

Potilas P sairasti keuhkoahtaumatautia ja sydämen vajaatoimintaa. Kotona asuvalla 82-vuotiaalla P:llä alkoi esiintyä näköharhoja loppuvuonna 2009, ja terveyskeskuslääkäri määräsi hänelle Serenase-lääkettä (haloperidoli 0,5 mg x 2). P lopetti tämän lääkityksen väsymyksen takia. Omaiset toimittivat P:n tammikuussa 2010 K:n terveyskeskukseen. EKG:ssa todettiin eteisvärinä ja keuhkojen kuuntelussa sydämen vajaatoimintaan sopiva löydös. Omaiset vaativat lähetettä H:n keskussairaalaan, jonne P siirrettiin. Keuhkoröntgenkuvassa näkyi sydämen vajaatoiminta, veren happikyllästeisyys oli alle 80 %, ja P sai hengitettäväkseen happea. Pään tietokonekuvauksessa nähtiin muistisairauteen sopiva löydös. Sekavuuden takia aloitettiin Risperdal (risperidoni) 0,5 mg kahdesti päivässä. Tarkkailuosastolla P oli levoton, ja hän pyrki pois sängystä. Hänen oman turvallisuutensa takaamiseksi ja nestehoidon toteuttamiseksi lääkäri antoi luvan tarvittaessa sitoa potilaan kädet. P siirrettiin helmikuussa 2010 takaisin terveyskeskukseen.

Terveyskeskuksen vuodeosastolla tammikuussa 2010 P ei juuri reagoinut. Keskussairaalan ohjeen mukaisesti jatkettiin suonensisäistä nesteytystä, hapetusta ja Risperdal-lääkityksen antoa. Seuraavana aamuna P oli edelleen voipunut. Ylilääkäri lopetti Risperdal-lääkityksen ja määräsi tarvittaessa annettavaksi morfiinia lihaksensisäisesti. Ylilääkäri keskusteli P:n hoitolinjoista P:n tyttären kanssa, jonka sovittiin olevan ensisijainen yhteyshenkilö, jolle ilmoitetaan tilanteen muutoksista, ja joka selvittää tilanteen muille omaisille. Samalla sovittiin, että osastolla on tyttären lisäksi kerrallaan enintään kaksi muuta ihmistä, ja muut sukulaiset ovat osaston ulkopuolella. Hoitajien merkintöjen mukaan omaiset olivat huolissaan tilanteesta, ja heidän kanssaan keskusteltiin paljon. Iltayöllä P:lle annettiin parasetamolia, joka auttoi. Aamulla hän vastaili asiallisesti hiljaisella äänellä. Illalla P:llä oli hengityskatkoja, ja pulssia oli vaikea löytää. Omaiset halusivat paikalle konetta, josta voisi seurata pulssia. He epäilivät hoitajien ammattitaitoa ja vaativat potilaan elvytystä, vaikka potilas yhä hengitti. Sairaanhoitaja soitti paikalle päivystävän lääkärin, jonka keskustellessa tyttären kanssa potilas lakkasi hengittämästä, ja hänet todettiin kuolleeksi. Ylilääkäri merkitsi kuolintodistukseen peruskuoleman- syyksi sepelvaltimotaudin ja välittömäksi kuolemansyyksi sydämen vajaatoiminnan.

P:n tytär oli tyytymätön hoitajien toimintaan, ja ylilääkäri ohjasi hänet keskustelemaan hoitajien esimiehen, osastonhoitaja J:n kanssa. Osastonhoitajan merkintöjen mukaan P:n kaksi tytärtä kävivät keskustelemassa hänen kanssaan tammikuun puolessa välissä 2010. Osastonhoitaja kävi heidän kanssaan läpi hoitajien laatimat potilasasiakirjamerkinnät. Lisäksi keskusteltiin potilaan ja omaisten kohtelusta ja henkilökunnan ammattitaidosta. Asiallisen keskustelun päätteeksi omaiset saivat jäljennökset hoitajien merkinnöistä.

Asian arviointi Valvirassa

Rauhoittava lääkitys

Valvira toteaa, että iäkkäällä henkilöllä sekavuus ja näköharhat ovat usein ahdistavia kokemuksia. Ne lisäävät hänen kokemaansa stressiä ja usein hidastavat hänen toipumistaan muista sairauksista. Valvira yhtyy yleislääketieteen alan asiantuntijansa, erikoislääkäri S:n käsitykseen siitä, että haloperidoli ja risperidoni ovat saattaneet aiheuttaa iäkkäälle, huonokuntoiselle P:lle väsymystä, vaikka annokset olivat varovaisia. Todennäköisimmin P:n väsymyksen ja sekavuuden taustasyinä olivat kuitenkin CT-tutkimuksessa todetut löydökset, sydämen vajaatoiminnan paheneminen sekä keuhkoahtaumatauti. Valvira katsoo, että P:lle annetut haloperidoli- ja risperidoni-lääkitykset olivat perusteltuja P:n levottomuuden ja harhaisuuden vuoksi, vaikka lääkkeet saattoivatkin aiheuttaa tai pahentaa P:n väsymystä. Lääkärin määräämää morfiinia ei potilaalle annettu, koska P:n tytär oli kertonut, ettei P halunnut itseään lääkittävän morfiinilla.

Käsien sitominen

Kantelussa arvostellaan sitä, että P sidottiin aiheetta sänkyyn, eikä hänen sitomisestaan kysytty omaisten kantaa. Valvira toteaa, että Suomen lainsäädännössä ei ole määräyksiä, millaisissa tilanteissa potilaan saa sitoa tai hänen liikkumistaan muutoin estää somaattista (ei-psykiatrista) hoitoa antavilla sairaaloiden tai terveyskeskusten vuodeosastoilla. Valviran käsityksen mukaan tällainen rajoitustoimi on hyväksyttävää vain, jos kyseinen toimi tehdään potilaan turvallisuuden takaamiseksi tai hänen sairautensa vaatiman tärkeän hoidon takaamiseksi. Tällöinkin potilasta voidaan rajoittaa vain siinä määrin ja niin lyhyen aikaa kuin on kulloinkin välttämätöntä. Rajoitustoimenpiteen käyttö on sellainen potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) mukainen merkittävä hoitopäätös, jonka tulee perustua hoitovastuussa olevan lääkärin tekemään ratkaisuun, ja se tulee kirjata myös potilasasiakirjoihin. Ratkaisu on aina tehtävä potilaskohtaisesti, ja sitä ennen on harkittava, voidaanko ottaa käyttöön muita soveltuvia, potilaan turvallisuutta lisääviä menetelmiä. Liikkumisvapautta rajoittavaa hoitopäätöstä tehtäessä on otettava huomioon rajoituksesta potilaalle koituvat haitat ja hyödyt ja punnittava niitä tasapuoleisesti keskenään. Lääkäri arvioi myös, milloin rajoitustoimenpide voidaan lopettaa, tai hän ohjeistaa hoitohenkilökuntaa tässä asiassa. Ennen päätöksen tekoa on pyrittävä selvittämään potilaan oma kanta asiaan. Jos potilas ei pysty päättämään hoidostaan, tulee hänen laillista edustajaansa, lähiomaistaan tai muuta läheistään kuulla, ja periaatepäätökseen liikkumisen rajoittamisesta tulee saada suostumus, joka on kirjattava.

Valvira toteaa, että P:n rauhattomuuden takia keskussairaalassa tarvittiin hoitohenkilökunnan lisäksi myös vartijan apua. Valvira toteaa lisäksi, että potilasasiakirjojen mukaan P oli levoton, hän poisti nestehoitokanyylin, hoidon tehon seurantaan tarvittavat laitteet sekä happinaamarin, jolloin hänen hapetuksensa huononi kriittisesti. Näistä syistä päivystävä lääkäri teki päätöksen sallia potilaan käsien sitomisen, ja hän allekirjoitti tämän hoitopäätöksen. Osastolla oli myös käytettävissä kirjallinen ohje huomioon otettavista toimista, jos potilas joudutaan sitomaan. Valvira toteaa, että potilaslain mukaan potilaan omaisia on kuultava tärkeitä hoitopäätöksiä tehtäessä, jos potilas ei itse pysty ottamaan kantaa hoitoonsa. Valvira toteaa asiantuntijansa S käsitykseen yhtyen, että rajoitustoimista olisi tullut keskustella P:n omaisen kanssa.

Omaisten vierailu potilashuoneessa

Kantelun mukaan romaniperinteeseen kuuluu, että potilaan luona ollaan loppuun asti eikä potilasta jätetä yksin, mutta silti keskussairaalassa omaisia ei päästetty P:n luokse osastolle. H:n ensi- ja päivystyskeskuksen johtajan lausunnon mukaan tarkkailuosastolla hoidetaan vaikeasti sairaita potilaita, jotka tarvitsevat jatkuvaa valvontaa. P tuotiin osastolle tammikuussa 2010 yöllä klo 00.15, häntä hoidettiin kolmen hengen huoneessa, ja potilasvuoteet oli erotettu vain verhoilla toisistaan. Siten omaisten jatkuva läsnäolo potilaan vierellä ei ollut mahdollista. Osastonhoitajan selvityksen mukaan osastojen käyntiovissa on näkyvissä tiedote, jonka mukaan vierailuajat ovat klo 15.00-19.00, enintään noin 15 minuutin vierailuaika, ja enintään kaksi vierasta yhtä aikaa. Osastonhoitajan mukaan tämä käytäntö koskee jokaista omaista ikään, sukupuoleen ja etniseen taustaan katsomatta. Tarkkailuosaston sairaanhoitajien M ja N mukaan he pyysivät yöllä P:n omaisia odottamaan osaston ulkopuolella, kun he laittoivat potilaalle asianmukaiset tilan seurantalaitteet. Sen jälkeen M keskusteli P:n omaisten kanssa aulan sohvilla. Sairaanhoitajat päätyivät olemaan päästämättä vierailijoita potilashuoneeseen, koska P:n potilashuoneen kaksi muuta potilasta olivat huonokuntoisia, ja P:n tilanne näytti vakaalta. Sairaanhoitaja N:n selvityksen mukaan omaisten vierailua ei kielletty siksi, että he olivat romaneja, vaan siksi, että oli yöaika, eikä potilaalle ollut järjestettävissä omaa huonetta, missä potilas ja omaiset olisivat voineet olla rauhassa. P:n tytär yöpyi alakerran päivystyspoliklinikalla ja hän soitti sovitusti tunnin välein. P:n tila pysyi yön vakaana. Sairaanhoitaja N:n mukaan jos potilaan vointi olisi selvästi heikentynyt yön aikana, hän olisi sallinut omaisen läsnäolon potilaan vierellä. Valviran käsityksen mukaan H:n keskussairaalan tarkkailuosastolla sairaanhoitajat toimivat huonetilojen antamien mahdollisuuksien puitteissa, eikä heidän toiminnassaan voi havaita merkkejä syrjinnästä.

Omaisten informoimisesta

Kantelun mukaan P:n omaisia ei riittävästi informoitu potilaan tilasta. Sairaanhoitajien selvitysten mukaan P:n tullessa keskussairaalan tarkkailuosastolle hänen omaistensa kanssa keskusteltiin potilaan tilasta ja hänen hoidoistaan, ja yöllä oltiin puhelimitse P:n tyttäreen yhteydessä. Ylilääkärin selvityksen mukaan hän keskusteli yhden omaisen kanssa P:n siirrosta K:n terveyskes-kuksen vuodeosastolle. Terveyskeskuksen vanhushuollon ylilääkärin mukaan hän keskusteli P:n hoitolinjoista aamukierrolla P:n tyttären kanssa, keskustelu oli asiallista, ja hoitopäätökset tehtiin yhteisymmärryksessä.

Muuta

Terveyskeskuksen sairaanhoitajien selvityksen mukaan kantelussa mainitut potilaan oma lakana ja kukat olivat asianmukaisesti vainajan mukana kuolinpäivänä sekä sitä seuraavana päivänä omaisten jättäessä jäähyväisiä, jolloin myös osaston kaksi hoitajaa osallistuivat noin 45 minuuttia kestäneeseen tilaisuuteen.

Ratkaisu

Valviran käsityksen mukaan P:n hoito tammikuussa 2010 K:n terveyskeskuksen vuodeosastolla ja H:n keskussairaalassa on ollut pääosin asianmukaista, eikä häneen eikä hänen omaisiinsa ole kohdistunut syrjintää. Keskussairaalan tarkkailuosaston hoitajien ja lääkärin olisi kuitenkin pitänyt keskustella P:n omaisen kanssa kuullakseen hänen kantansa P:n käsien sitomiseen. Valviran käsityksen mukaan sitomisella kuitenkin saatiin turvattua potilaalle tärkeä hapensaanti ja nestehoito. Valvira saattaa tämän päätöksensä K:n keskussairaalan johtavan lääkärin tietoon siinä tarkoituksessa, että hän saattaisi potilaan sitomiseen liittyvän, omaisen kuulemista koskevan Valviran käsityksen alaisensa henkilökunnan tietoon ja sairaalan vastaisessa toiminnassa huomioon otettavaksi.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Nuori Lääkäri -lehdessä syyskuussa 2011.

Jaa tämä sivu