Takaisin edelliselle sivulle

Adoptiojärjestelmä murroksessa?

Adoptiojärjestelmä murroksessa?

Merja Vuori 1.3.2017 / päivitetty 20.3.2017 13:51

Lupahakemukset niin kansainväliseen kuin kotimaiseenkin vieraslapsiadoptioon ovat vuosi vuodelta vähentyneet. Myös kansainvälisen adoption kautta Suomeen tulleiden lasten määrä on parin viime vuoden aikana romahtanut. Maailmalla on keskusteltu äskettäin jo siitäkin, pitäisikö kansainväliset vieraslapsiadoptiot lopettaa. Sellaisia päätöksiä ei kuitenkaan ole tehty. Adoptioasiat puhuttavat myös EU-tasolla: Euroopan Parlamentti on ehdottanut komissiolle eurooppalaisen adoptiotodistuksen käyttöön ottamista. Tämä tarkoittaisi toisessa EU-maassa tehdyn adoptiopäätöksen tunnustamista muissa EU-maissa. Adoptiojärjestelmä näyttäisi olevan murroksessa.

Saapuneiden lasten määrän vähenemiseen on useita syitä

Lasten tarjonta lapsia luovuttavista maista on vähentynyt voimakkaasti. Syynä on mm. se, että Aasian suurten kehittyvien maiden vaurastunut keskiluokka on kiinnostunut kotimaisista adoptioista. Hyvin pienet, terveet lapset adoptoidaan nyt kotimaissaan.

Myös kansainväliseen adoptioon luovutettujen lasten ihmisoikeuksien toteutuminen on herättänyt huolta. Hollannin hallitus keskustelee parhaillaan siitä, pitäisikö kansainväliset adoptiot lopettaa lapsia luovuttavissa maissa esiintyvän lapsikaupan takia. Hollannin ratkaisulla voi olla dominovaikutus muiden maiden suhtautumiselle kansainväliseen adoptioon.

Suomessa saapuneiden lasten määrän romahtamiseen on osaltaan vaikuttanut Venäjän, Kenian ja Etiopian adoptioiden loppuminen. Suomalaiset adoptiopalvelunantajat ovat saaneet luvan toimia yhteistyössä uusien adoptiokontaktien kanssa, mutta näistä maista ei vielä ole ehtinyt saapua lapsia.

Miksi lupahakemukset ovat vähentyneet?

Monesti kuulee sanottavan, että vuoden 2012 adoptiolaissa säädetyt ikärajavaatimukset olisivat karkottaneet adoptionhakijoita. Samoja ikärajoja kuitenkin noudatettiin myös aikaisemmin. Hedelmöityshoitojen kehittymisenkin on arveltu olevan syynä. Kummallakaan seikalla ei voi olla ratkaisevaa merkitystä. Syitä hakemusten vähenemiseen voi löytyä mm. adoptioprosessin pituudesta ja demografisista, taloudellisista ja yhteiskunnallisista seikoista.

Adoptioprosessi sisältää monia vaiheita. Kansainvälisessä adoptiossa hakijan on saatava adoptioneuvontaa, rekisteröidyttävä kansainvälisen adoptiopalvelunantajan asiakkaaksi ja saatava adoptiolautakunnan lupa. Adoptioneuvonta kestää noin vuoden. Adoptiolautakunnassa yli puolet lupahakemuksista ratkaistaan 2 kuukauden kuluessa. Luvan saamisen jälkeen alkaa varsinainen adoptio-odotus, jonka pituus riippuu paljon hakijan omasta lapsitoiveesta sekä lapsen alkuperämaan menettelytavoista.

Jotkut adoptiota suunnittelevat saattavat pitää adoptio-odotusta liian pitkänä eivätkä sen vuoksi lähde prosessiin. Käytännössä kuitenkin adoptio voi toteutua hyvin lyhyessäkin ajassa. Keskimääräinen odotusaika lienee 2–4 vuoden paikkeilla. Adoptiopalvelunantajat ja – kotimaisissa adoptioissa – adoptioneuvonnan antajat osaavat parhaiten kertoa, minkälaiseen odotukseen pitää varautua.

Adoptiolapsen taustaan ja terveydentilaan liittyvät riskit voivat vähentää joidenkin potentiaalisten hakijoiden kiinnostusta kansainväliseen adoptioon. Lupahakemus voi hakijan oman riskinarvioinnin jälkeen jäädä tekemättä. Rasististen ilmiöiden lisääntyminen ei myöskään rohkaise kansainväliseen adoptioon. Kysymys voi olla myös siitä, että hakijan luottamus yhteiskunnan palvelujen ja tuen saatavuuteen tai pysyvyyteen on vaakalaudalla.

Ikäluokat, jotka vuosien lapsettomuushoitojen päätyttyä hakevat adoptiolupaa, ovat pieniä. Potentiaalisten adoptionhakijoiden määrä on siis pieni. Myös taloudelliset seikat voivat vaikuttaa adoptiohalukkuuteen. Useimmat adoptioluvan hakijat ovat keskituloisia tai pienituloisia, ja kansainvälisen adoption kustannukset ovat mittavat. Kotimainen adoptio on vähävaraisellekin mahdollinen, mutta Suomessa on viime vuosikymmeninä luovutettu adoptioon hyvin vähän lapsia.

Miltä näyttää adoptioiden tulevaisuus?

Kaikissa adoptioita koskevissa asioissa ratkaiseva on lapsen etu. Kaikkien osallisten oikeusturvasta on huolehdittava. Adoptiossa on kolme keskeistä osapuolta: lapsi, adoptioon lapsensa luovuttava vanhempi ja adoptionhakija. Lisäksi mukana ovat ne, jotka tarjoavat adoptioon liittyviä palveluja.

Kotimaisten adoptioiden lisäämisestä keskustellaan. Adoptiolaissa on säännös yhteydenpitosopimuksesta biologisen vanhemman ja adoptoidun lapsen välillä. Katsotaan, että lapsen yhteydenpito biologiseen vanhempaansa on lapsen etu. Hallituksen esityksen mukaan sopimus myös helpottaisi biologisen vanhemman päätöstä antaa lapsensa adoptoitavaksi ja olevan kunnalle taloudellisesti hyvä ratkaisu.  Lapsensa adoptioon luovuttamista aikovan oikeusturvasta ja hyvästä palvelusta on kuitenkin huolehdittava. Lain mukaan adoption pitää olla luovuttajan oma, perusteellisesti harkittu ratkaisu.

Kaikissa adoptioita koskevissa asioissa ratkaiseva on lapsen etu.

Suomeen on saapunut yhteensä tuhansia adoptiolapsia. Vaikka kansainväliset adoptiot vähentyvät, kasvaa adoption jälkipalvelujen tarve vielä useita vuosia. Tämä edellyttää palvelunantajien rahoitusrakenteen parantamista. Kansainvälisen adoptiopalvelun antajat Suomessa tuntevat kansainvälisen adoptiojärjestelmän. Heidän asiantuntemuksensa adoptoitujen taustaa ja juuria selvitettäessä on ratkaisevan tärkeä. Keinoja adoption jälkipalvelun rahoituksen vahvistamiseen ja rahoituksen turvaamiseen on etsitty yhdessä myös adoptiolautakunnassa. Voimavaroja tarvitaan myös adoptoiduille ja heidän perheilleen suunnattujen muiden palvelujen rakenteen, laadun ja saatavuuden turvaamiseksi ja parantamiseksi.

Sukupuolineutraalin avioliittolain tultua voimaan ihmisten tasavertaisuus adoptioluvanhakijoina toteutuu. Tasavertaiset mahdollisuudet toteutuvat kuitenkin kokonaan vasta sen jälkeen, kun myös lapsia luovuttavissa maissa hakijoiden sukupuoli ei enää ole keskeinen arviointikriteeri.

Myös meneillään olevilla maakuntahallinnon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen uudistamisella sekä valtion viranomaisorganisaatioiden rakenteiden muutoksilla on vaikutuksensa adoptioneuvonnan- ja adoptiopalvelunantajiin sosiaalipalvelujen tuottajina ja adoptiojärjestelmään laajemminkin.

Ensimmäinen viisivuotiskausi uuden lain mukaisessa adoptiolautakunnassa alkaa olla lopuillaan.  Voimme olla ylpeitä siitä, että suomalainen adoptiojärjestelmä on luotettava: adoptionhakijat voivat meillä luottaa järjestelmään. Kansainvälisen adoptiopalvelun antajilla, samoin adoptioneuvonnassa, on pitkät perinteet ja erinomainen osaaminen: keskustelu näiden asiantuntijoiden kanssa voi esim. rohkaista hakijaa erityistarpeisen lapsen adoptoimiseen. Adoptiolasten taustalla ei ole havaittu olleen mitään epäasiallista vaikuttamista.

Maailmassa on vielä paljon adoption tarpeessa olevia lapsia. Suomalaiset perheet voivat tarjota heille pysyvän kodin. Adoptiojärjestelmän murros on käsillä, mutta adoptioita tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Merja Vuori

adoptiolautakunnan puheenjohtaja, sosiaalineuvos
Jaa tämä sivu


Kommentit (0)

Lisää kommentti
Ei kommentteja vielä. Ole ensimmäinen.