Takaisin edelliselle sivulle

Adoptioiden asianmukaisuus varmistetaan Haagin adoptiokonventiolla – terveiset erityiskomission istunnosta

Adoptioiden asianmukaisuus varmistetaan Haagin adoptiokonventiolla – terveiset erityiskomission istunnosta

Merja Vuori 14.10.2015 / päivitetty 14.10.2015 10:38

Viime päivinä on mediassa ollut vilkasta keskustelua adoptioista. Keskustelun pontimena on ainakin osaltaan ollut adoptiolasten tarjonnan ja kysynnän vastaamattomuus. On ehdotettu jonotusjärjestelmän käyttöön ottoa, ja kysytty, miten Suomeen ilman vanhempiaan saapuneen lapsen voisi adoptoida.

Adoptiovanhemmaksi halutaan yleensä silloin, kun toive biologisesta lapsesta ei toteudu. Joissakin tapauksissa lapsiperhe halutaan perustaa ensisijaisesti adoptoimalla. Adoptionhakijalla on kuitenkin edessään prosessi, joka voi kestää vuosia. Odottajan aika voi käydä pitkäksi. On luonnollista, että hakijat tällöin pohtivat myös nopeiden ratkaisujen mahdollisuutta. Nopea ratkaisu on helposti erittäin riskialtis. Riskien eliminoimiseksi on perustettu kansainväliseen sopimukseen perustuva adoptiojärjestelmä.

Osallistuin kesäkuussa Haagissa Hollannissa pidettyyn Haagin vuoden 1993 adoptiokonvention (Haagin sopimus) soveltamista koskevan erityiskomission istuntoon (seurantakokous). Lisäkseni Suomesta osallistui kaksi adoptiolautakunnan muuta jäsentä. Kokous oli viisipäiväinen, ja paikalla oli eri viranomaisten ja organisaatioiden edustajia yhteensä 74 maasta, mukaan lukien useimpien adoptiolapsia luovuttavien sekä vastaanottavien maiden keskusviranomaiset. Tässä kirjoituksessa nostan esiin eräitä niistä kysymyksistä, joista kesäkuun Haagin kokouksessa keskusteltiin. Kirjoitus toivottavasti valottaa sitä, miksi lakisääteiset adoptioprosessit ovat tarpeellisia.

Haagin sopimuksen seurantakokous pidetään viiden vuoden välein, ja siinä käydään läpi sopimuksen toimivuutta ja käsitellään adoptioasioita monesta näkökulmasta. Lisäksi kokous valmistelee työkaluja ja ohjeita niin sopimusvaltioiden käyttöön kuin myös uusille sopimukseen liittymistä suunnitteleville maille. Kesäkuun kokouksessa käytiin vilkasta keskustelua ja hyväksyttiin suositukset ja päätelmät, joita on yhteensä 51. Kokouksen materiaali löytyy Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pääsihteeristön (Permanent Bureu) verkkosivulta osoitteesta www.hcch.net (ks. Intercountry Adoption Sektion).

Haagin sopimus sisältää keskeiset kansainvälistä adoptiota koskeva periaatteet. Sopimus on perustana niille prosesseille, joilla varmistetaan, että kansainvälinen adoptio on tehty lapsen oikeuksia kunnioittaen, ja että lapsen etu adoptiossa toteutuu. Haagin sopimus edellyttää, että sopimukseen liittyneessä maassa on kansallinen adoptiokeskusviranomainen, joka valvoo sopimuksen noudattamista. Sopimus edellyttää myös, että adoption hakijat käyttävät akkreditoituja kansainvälisen adoptiopalvelun antajia. Haagin sopimuksen tehokas toimeenpano vaatii jatkuvaa ja kiinteää valtioiden välistä adoptiotoimijoiden yhteistyötä. Sopimus asettaa prosesseille minimivaatimukset, ja jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään asettaa tätä tiukempia vaatimuksia. Suomessa Haagin sopimus on sisällytetty Suomen adoptiolakiin. Sopimuksen tarkoittama keskusviranomainen on Suomen adoptiolautakunta, joka on erityinen adoptioasioiden asiantuntija-, lupa-. ja valvontaviranomainen. Haagin sopimuksen mukaisesti tehty adoptio on tietyin edellytyksin ilman eri vahvistusta pätevä toisessa Haagin sopimukseen liittyneessä valtiossa.

Adoptioiden kehitys, subsidiariteettiperiaate ja kotimaiset adoptiot

Kokouksen alussa käytiin läpi adoptioiden kehitystä vuodesta 1993 tähän päivään. Kansainvälisten adoptioiden määrän huomattavan kasvun jälkeen monissa lapsia luovuttavissa maissa adoptioiden määrä on laskenut niiden liityttyä Haagin sopimukseen. Edelleen noin puolet kaikista kansainvälisistä adoptioista tehdään sopimukseen kuulumattomista maista. Adoptiot kuitenkin yleensä noudattavat Haagin sopimuksen ehtoja, koska kaikki keskeiset lapsia vastaanottavat maat ovat Haagin sopimusvaltiota. Kokouksen päätelmänä oli, että kuluneiden 20 vuoden aikana sopimus on osoittanut tarpeellisuutensa ja että on tärkeää, että sopimukseen vielä kuulumattomat maat liittyisivät sopimukseen.

Haagin sopimuksen keskeinen periaate on subsidiariteettiperiaate. Se tarkoittaa, että ennen lapsen luovuttamista kansainväliseen adoptioon, on ensin selvitettävä, voidaanko hänelle löytää pysyvä perhe hänen lähtömaassaan. Kokouksen päätelmissä todetaan, että tämän periaatteen toteuttaminen edellyttää lapsia luovuttavissa maissa tehokkaista kotimaisia lastensuojelutoimenpiteitä sekä perheiden yhdistämistä ja perhe-elämää tukevia toimenpiteitä. Lisäksi valtioilla tulisi olla erilaisia vaihtoehtoisia pysyviä perhehoidon muotoja, joista yksi on hyvin toimiva kotimainen adoptio.

Keskustelun aikana tuotiin esiin, että subsidiariteettiperiaatteen hyvä noudattaminen hidastaa kansainvälisten adoptioiden toteuttamista ja vähentää kansainväliseen adoptioon tulevien, erityisesti terveiden pikkulasten, määrää. Ainakin osan viiveistä todettiin kuitenkin olevan välttämättömiä, jotta voidaan varmistua prosessin sujuvan oikein. Ratkaisu on aina yksilöllinen.

Erityistarpeisten lasten adoptiot

Koska kansainväliseen adoptioon luovutettavat lapset yhä useammin ovat erityistarpeisia, pidettiin tärkeänä, että prosessin eri vaiheessa varmistetaan, että adoptionhakijat ovat kykeneviä tällaisen lapsen vanhemmiksi. Keskustelussa oli esillä mahdollisuus pakollisiin valmennuskursseihin. Korostettiin myös sitä, että kansainvälisen adoptiopalvelun antajan pitää olla erittäin huolellinen lapsen ja perheen yhteen saattamisessa (matching). Adoptionhakijat itse pystyvät matching -tilanteessa parhaiten arvioimaan omia voimavarojaan suhteessa lapseen vain, jos jo lapsen lähtömaassa on lapsen taustat ja terveydentila mahdollisimman tarkoin selvitetty ja dokumentoitu.

Mallilomakkeet

Työkaluiksi asianmukaisen adoptioprosessin varmistamiseksi ja adoption seurantaa varten Permanent Bureaussa oli valmisteltu mallilomakkeita, jotka lähetettiin kommenteille. Lomakkeet ovat: Lapsen suostumuksen antaminen, Lapsen taustatiedot, Adoptionhakijan taustatiedot ja Adoption jälkiseuranta. Lisäksi käynnistettiin eräiden lapseksiottamisen menettelyyn ja tunnustamiseen liittyvien lomakkeiden valmistelu.

Adoptioiden jälkiseuranta

Adoptioiden jälkiseurantaa koskevassa kohdassa keskustelua herätti adoptioiden epäonnistuminen (breakdown). Adoptioiden epäonnistumisia sattuu kaikissa maissa, ja ne koskevat varsinkin teini-ikäisiä tai teini-ikäisenä adoptoituja. Keskustelussa nostettiin esiin se Suomen adoptiolautakunnassakin usein esillä ollut kysymys ja huoli siitä, millä mekanismilla tieto adoptioiden epäonnistumisesta välittyisi keskusviranomaiselle. Jos tieto epäonnistumisista ja niiden syyt olisivat selvillä, olisi mahdollista entistä tehokkaammin ehkäistä epäonnistumisia. Pidettiin tärkeänä, että hyvän ennakkovalmennuksen lisäksi vanhemmat saisivat tukea kaikissa vanhemmuuden vaiheissa. Suosituksiin otettiin mainita valtioiden välisen yhteistyön lisäämisestä lasten suojelemiseksi kaikissa tilanteissa, mukaan lukien adoption epäonnistumisten seurantayhteistyö.

Globalisaatio ja liikkuvuus

Ihmiset liikkuvat yhä useammin valtioiden rajojen yli, ja esimerkiksi ulkomailla ja kotimaassa työskentelyn jaksot työuran aikana vuorottelevat. Liikkuvuus ja globalisaatio -osiossa keskusteltiin pysyvän asuinpaikan (habitual residence) määrittelystä. Habitual residence määrittää sen, onko kysymyksessä kansainvälinen vai kotimainen adoptio. Väärin arvioitu asuinpaikka voi johtaa vaikeuksiin tunnustaa adoptio ja vaikeuksiin saada lapsi vanhempiensa todelliseen asuinvaltioon. Näihin vaikeuksiin on törmätty myös Suomessa. Kokouksen suositukseksi tuli edistää yhteisen habitual residence’n määrittelyä, ja edistää sen ymmärtämistä, mitkä tekijät vaikuttavat habitual residence’n määrittelyyn.

Suositukseksi tuli myös, että keskusviranomaiset ennen päätöksentekoa tai asiakkaan neuvontaa konsultoisivat toisiaan niissä tilanteissa, jossa adoption hakijan habitual residence on epäselvä. Kokouksessa ilmaistiin huoli sopimusvelvoitteiden kiertämisyrityksistä, ja toivottiin sopimusvaltioiden kiinnittävän erityistä huomiota tähän asiaan.

Liittyvien maiden ohjaus ja tuki

The Intercountry Adoption Technical Assistance Programme ICATAP tukee Haagin sopimukseen liittymistä suunnittelevia tai siihen liittyneitä maita, joilla on eri syistä vaikeuksia sopimuksen mukaisten prosessien haltuunotossa. Nordic Adoption Council ehdotti, että sopimusvaltiot tukisivat ICATAP:tä tämän työssä, koska monet maat ovat hyötyneet ja hyötyisivät ohjelmaan pääsystä. Kokouksen suositukseksi tuli, että Haagin sopimukseen liittymistä harkitsevien valtioiden hyvän oikeudellisen rakenteen aikaansaamisen varmistamiseksi Permanent Bureau kehittäisi käytännön ohjeistusta.

Erityiskysymykset: sukulaisadoptio, kafala, avoin adoptio

Sukulaisadoptioihin liittyy monia erityskysymyksiä, joiden selvittäminen vaikeuttaa adoption asianmukaisuuden selvittämistä. Tästä syystä niistä keskustelu on kansainvälisissä adoptiokokouksissa jatkuvasti tarpeen, niin myös tässä kokouksessa. Ongelmakohtia sukulaisadoptioissa voivat olla adoptiomotiivit, tosiasiallinen adoptoiduksi tulemisen tarve sekä adoptionhakijoiden arviointi. Todettiin, että ei voida yleisellä tasolla sanoa, ovatko jotkut lapset kotimaisen vai kansainvälisen sijoituksen tarpeessa. Sijoituksen tarve on aina arvioitava yksilöllisesti. Yksimielinen näkemys oli, että myös sukulaisadoptiot tulee toteuttaa Haagin sopimusta noudattaen.

Myös avoimesta adoptiosta keskusteltiin. Yleisesti sillä ymmärretään adoptiolapsen ja hänen aikaisempien vanhempiensa mahdollista yhteydenpitoa adoption toteuttamisen jälkeen. Oikein toteutettuna avoin adoptio on lapsen edun mukainen myös kansainvälisissä adoptioissa. Todettiin, että avoimen adoption soveltaminen lisääntyy eri maissa, mutta käsitteen sisältö vaihtelee, ja valtioiden lainsäädännöissä ja käytännöissä on eroja.

Kafalan merkityksestä suhteessa adoptioon keskusteltiin yhdessä rinnakkaissessiossa. Kafala on eräissä islamilaisissa maissa käytössä oleva huoltajuusjärjestely. Usein kafala pitää sisällään sen, että lapsi kuuluu biologiseen sukuunsa myös kasvatusperheessään. Todettiin, että Kafalan sisältö ja toteuttamistapa vaihtelee eri islamilaisissa maissa. Näistä on oltava selvillä pohdittaessa kafalan merkitystä adoptioiden yhteydessä. Joissakin islamilaisissa maissa adoptiota ei lainkaan tunneta, joissakin saattaa kafalan rinnalla olla mahdollinen myös adoptio. Ratkaisutilanteessa voi olla merkitystä myös sillä, onko adoptoitavaksi aiottu lapsi hylätty vai orpo. Ehdotettiin kafalan ja adoption suhdetta käsiteltävän tarkemmin seuraavissa lastensuojelua koskevissa kansainvälisissä kokouksissa. Keskustelussa ehdotettiin, että islaminuskoisten maiden edustajia kutsuttaisiin saman pöydän ääreen keskustelemaan kafalasta ja adoptiosta.

Kahdenväliset adoptiosopimukset

Haagin sopimus on monenvälinen, sopimukseen liittyneiden valtioiden sopimus. Viimeaikoina myös Suomessa on keskusteltu valtioiden kahdenvälisistä adoptiosopimuksista. Haagin sopimus sallii kahdenväliset sopimukset, mutta rajoittaa poikkeamista tietyistä sopimuksen artikloista. Ruotsin keskusviranomainen MIA (Myndigheten för internationella adoptionsfrågor) on tehnyt vuonna 2015 maan hallituksen toimeksiannosta selvityksen kahdenvälisten adoptiosopimusten eduista ja haitoista. Raportti löytyy osoitteesta www.mia.eu.

Raportissa todetaan kahdenvälisellä sopimuksella olevan sekä etuja että riskejä. Riskien takia Haagin sopimukseen kuulumattomien maiden kanssa ei tulisi tehdä kahdenvälistä sopimusta, varsinkin jos poiketaan sopimuksen periaatteista. Keskustelussa kävi ilmi, että joitakin valtioiden kahdenvälisiä adoptiosopimuksia on voimassa. Niiden lisäksi on valtioiden välisiä työjärjestelyjä ja yhteisymmärrysasiakirjoja, jotka täsmentävät prosesseja. Permanent Bureau:n kerää tietoa valtioiden kahdenvälisistä sopimuksista, minkä jälkeen pohditaan mahdollisia jatkotoimenpiteitä.

Adoptioiden rahoitus, maksut, laittomat menettelyt

Adoptioiden rahoitusta ja maksuja koskevassa sessiossa todettiin, että kulut ovat tulleet viime vuosina näkyviksi, mutta myös nousseet. Kaikissa valtioissa tai kaikilta osin kulut ja niiden ajantasaisuus eivät kuitenkaan ole tiedossa. Keskustelua adoptiokustannuksista käydään jatkuvasti adoptiofoorumeilla. Keskustelu on tärkeää sen seuraamiseksi, liittyykö adoptioiden toteuttamiseen korruptiota tai muutoin tarpeettomasti perittyjä maksuja. Tässä kokouksessa keskusteltiin muun muassa orpokodeille annettavien lahjoitusten lainmukaisuudesta ja eri maiden käytännöistä näissä asioissa. Sopimusvaltioita pyydettiin pikaisesti julkistamaan adoptiopalvelunantajien kulut keskusviranomaisen verkkosivuilla ja toimittamaan tiedot myös Permanent Bureaulle. Erillinen Permanent Bureaun työryhmä tekee adoptiovanhemmille kyselyn adoptiokustannuksista ja heidän kokemuksestaan niiden oikeellisuudesta.

Haagin sopimuksen keskeinen lähtökohta on estää lasten kaappaaminen, myynti ja kauppaaminen. Keskustelussa laittomien toimintatapojen käytön estämisestä todettiin, että ehkäisyn tarvetta on edelleen. Keinoja ovat ainakin lapsen alkuperän selvittäminen, kansainvälisen ja kansallisen adoption erillään pitäminen, itsenäisten (private, independent) adoptioiden estäminen ja palvelunantajien valvonta. Tärkeintä laittomien keinojen ehkäisemisessä on valtioiden välinen yhteistyö ja hyvien käytänteiden jakaminen.

Kuten alussa on todettu kokouksessa yksimielisesti hyväksytyt 51-kohtaiset suositukset ja päätelmät löytyvät internet-sivuilta osoitteesta www.hcch.net (Ks. Intercountry Adoption Sektion).

Kokousta edelsi epävirallinen vastaanottavien maiden keskusviranomaisten tapaaminen, johon yksi adoptiolautakunnan jäsen osallistui. Keskustelua käytiin muun muassa eräiden lapsia luovuttavien maiden suurista hoitomaksuista ja avustuspyynnöistä.  Pidettiin tärkeänä, että mahdolliset avustukset ja tuki ohjautuisivat yleisen lastensuojelun kehittämiseen, ei yksittäiselle lastenkodille. Todettiin, että korruption vastaiseen työhön voidaan antaa yleisiä ohjeita, mutta jokaisen valtion on tehtävä työ viimekädessä itse. Tässä kokouksessa oli sovittu myös, että ensi vuonna pyritään järjestämään Euroopan keskusviranomaisten kokous, mikäli vastuullinen järjestäjä löytyy.

 

 

Merja Vuori

Adoptiolautakunnan puheenjohtaja
Jaa tämä sivu


Kommentit (0)

Lisää kommentti
Ei kommenteja vielä. Ole ensimmäinen.